Just passing by

Blogin nimeä valitessani pari vuotta sitten halusin vaan nopeesti valita ensimmäisen muka-deepin nimen, joka tuli mieleen, kun siinä bloggaushuumassa ei juurikaan kiinnostanu mikä siitä nimestä loppujen lopuksi tulisi. Joka kerta kuitenkin kun oon nimen vaihtamista miettiny, oon sen yli hypännyt koska nimi tuntu edelleen sopivalta. Näin jälkeenpäin kun katon, sehän on ollu aina ihan just sopiva. 

Just passing by, ohimennen. Mun on ollu vaikeeta löytää sitä omaa juttua, tai jotain pysyvää. Joojoo, "onhan sulla sun perhe" joo, niin on. Se on pysyvää. Kaikesta ollaan selvitty. Mun parhaat kaverit vaihtunu parin vuoden välein, useemminkin. Mun harrastukset on aina alkanu, ja pian loppunu kun ei se ollukkaan mun juttu. Lapsen uskossahan mä oon ollu koko ikäni, mutta isoks osaks mun elämää se tuli vasta lukion alussa. Kai mulla on vähän asenne että mikään ei ikinä kestä.

Kun lukio tuli mun elämään, alko kaikki rullaamaan paljon sujuvammin ja elämä hymyillä. 1.5vuotta ja hymyilee edelleen. Huonoja päiviä on, mutta niin on kaikilla. Ongelma on että tajusin, oon 17 vuotias, ei ihme että elämä rullaa. Oon 17, iso tyttö jo, mutta 17, vielä äitin helmoissa. Jo tänä vuonna alkaa erilainen elämä kun täytän 18. Nyt jo alkaa ikäkriisi, mä en ikinä halua täyttää 18, 17 on täydellinen ikä. Tästä vuodesta kaikki irti. Pelottaa. 

Mä oon saanu itsestäni jokseenkin tervellisen ihmisen irti. Ihmiset jotka tunsi mut vuosi sitten, osais sano että mä en noussu sohvalta edes satasella. Sipsi oli mun herkkua. Nyt oon kuitenkin alkanu elään jokseenkin terveellistä elämää. Osaan jo sanoo ei herkuille, ja jos en pääse jonain päivänä salille niin se vaan ahdistaa. Toivottavasti tää on pysyäkseen, tästä nautin oikeesti. 

Tulipa pitkä postaus. Ja älkää käsittäkö väärin, mä oon tosi positiivinen, ilonen ja ulospäinsuuntautunut tyttö, täällä vaan tuntuu mielekkäämmältä valittaa kun kellekkään naamakkain. XOXO.