keskiviikko 23. syyskuuta 2015

1 8



18 on pelottava luku. Sitä ootettiin niiiiiiin kaua ja yhtäkkii se on TÄSSÄ. Tästä oon kirjottanu sata kertaa joka paikkaan mutta se vaan on niin totta. 17 oli helppoo ja turvallista mutta kuitenki sai mennä just niinku halus. 18 ja viis päivää, ja jo mä oon kerenny pistää asuntosäästötilit pystyy ja katsastuskonttorillakin pitäis käydä jotain omistuspapereita heiluttelemassa. Niinkun ?????!!?? Pieniä juttuja mutta c'moon, mä oon vasta lapsi.

Mutta onhan tää nyt siistiä. Woo bissee ja autoilua. Eikse sellasta oo se 18 vuotiaan elämä. Mä syön karkkia ja katon netflixiä ja oon perhanan onnellinen. Ei sitä varten tarvii mun mielestä olla 18.

Mulla oli pari päivää tossa kun olin ihan rikki. Siis täähän on tosi tyhmää ja turhaa mutta eihän sitä voi ittelleen ja tunteilleen mitään. Mä sain siis 17-vuotislahjaksi auton mun vaarilta jolla mä ja isi sitten ajettiin opetusluvalla. Nyt kun täytin 18 niin se siirrettiin virallisesti mun nimiin. Mä lueskelin sitten tossa kuinka paljon se tulee mulle maksamaan. Mä myös tutkin kaikkee muuta mihin mulla pitäs olla rahaa. Ja ei ole. Sitä siis itkin pari päivää. Onneks mulla on äiti ja isi ja helvetin vahva tukiverkosto.

Kaikki muutkin tästä on selvinny. Kaikki muutkin on selvinny auton omistamisesta ja säästötileistä ja katsastuksista ja ylioppilaskirjoituksista ja rahattomuudesta.

Selviän siis minäkin