Mua pelottaa tulevaisuus. Itseasiassa, jos saisin päättää, mä olisin 17 vielä pari vuotta. Mä oon odottanu täysi-ikäisyyttä niin kauan, mutta nyt tuntuu että kaikki tulee jotenkin tosi nopeesti. Ja kaatuu. Niskaan. Vaikka todellisuudessa asiat tapahtuu just niin nopeesti kun ne on aina tapahtunu ja tulee aina tapahtumaan. Aika kulkee, eikä pysähdy vaikka haluaisin. Niin se menee kaikilla ihmisillä enkä mä oo yksin. Silti. Liikaa.
Mun tulevaisuus tuo paljon tullessaan. Mä oon suunnitellu psykologiaa, Tamperetta, kaksiota, terveellistä elämää ja ranskanbulldoggia. Mutta jos mä en pääse Tampereelle lukemaan psykologiaa, heti muuttuu tulevaisuuden suunta. Se hermostuttaa mua että kaikki ei mee niinkun mä oon suunnitellut.
Mulla on iso läjä kouluhommia nyt lomalle, ja mä en saa aikaseks laitettua tätä tietokonetta pois että saisin ne tehtyä. Lähitulevaisuuskin on niin täynnä tavaraa. Mulla on musadiplomin tekeminen työn alla, muotinäytös 8.3., esitelmiä, esseitä, kirjapäiväkirja, ja salin pitäis taas astua mun elämään, kunhan pääsen tästä flunssasta eroon. Eli tekemistä riittää. Taidan hypätä kouluhommien pariin.
En kirjoita tätä blogia saadakseni huomiota tai säälipisteitä keneltäkään. Kirjoitan päästääkseni ilmoja pihalle.
