Ei mulla muuta

Vikapäivä vuotta 2014 menossa! Wow en voi uskoo että tää vuosi on ohi. Ja on muuten ollu mahtava vuosi. Mulla ei oo mitään painavaa sanottavaa tänään, tulin vaan heittään nää kuvat tähän. Kerranki omasta pärsästä kuvaa (8

Tapaninpäivänä

Olipa viime postaus negatiivinen. Tais olla vähän huono ilta. Ehkä mua vaan ottaa päähän että joka vuosi joulu tuntuu enemmän ja enemmän vaan ihan tavalliselta päivältä. Tänä vuonna mun joulu oli kyllä mukava ja perhekeskeinen. Ensin hartauteen, oli kiva pienen porukan kesken tuttuja ja tuntemattomia. Sitten kotiin syömään iso jouluateria perheen kesken, mummu ja pappakin pääsi meille viettämään joulua. Sisko odotti kuumeisesti lahjojen jakoa ja kyllähän muakin jännitti. 

Lahjoja tuli ihan kiitettävästi ja oon kyllä tyytyväinen, sain paljon kaikkee hyödyllistä (ja vähemmän hyödyllistä...). Kello, ihanat isotädin lusikasta teetetyt korvakorut, tietysti suklaata ja vaatteita. Serkuilla on selvästi huumorintajua, ostivat mulle potkupuvun! oli se kyllä tosi mukava :D

Joulun aikaa

Joulun aikaa. Rauhan aikaa. En vaan osaa rentoutua. Tänään oli viimeinen keikka ja nyt saa huokasta helpotuksesta. Vois ensi vuonna ottaa tavoitteeks kirjoittaa kaikki isot ja pienet keikat ylös ja laskea. Oikeestaan tänään loppu vasta tekeminen. Etin kokoajan lisää tekemistä ja lisää stressattavaa. Elämä hymyilee, ja mulla on nyt just tosi hyvä olla. Kiitos taivaaniskälle tästä kaikesta. 

Luonnonvaloa

Väsynyt mutta onnellinen. En tiedä onko näistä muka-vakavista postauksista tulossa jotenki normaaleja. No mutta ehkä silloin kun jotain kivaa ja ei-niin-vakavaa tapahtuu niin ei oo aikaa päivittää. No mitäs nyt. Mä oon jotenki tosi tukossa sillee henkisesti, salille en oo päässy kun kaks kertaa viime viikolla, enkä tälläkään viikolla varmaa ihan kauheesti sen enempää. Viime viikolla oli syksyn viimeinen JO-raamis, synttäreitä, musikaalin koreoreenejä, itsenäisyyspäivä, yo-juhlia, ja syksyn viimeinen majatalo. Aika paljon kaikkee mutta kai noi on kaikki aika normaaleja juttuja et ei mitään suurempaa. 

Mun tavotteena on aina kauheesti rikkoo rajojani, koska mä oon tosi mukavuudenhaluinen ihminen. Mä oon tosi kiitollinen mun ystäville ja läheisille että ne repii mua joka paikkaan että kokisin jotain mikä on ulkona mu mukavuusalueelta. Sunnuntaina mulle aukes taas uus mahdollisuus, ja pääsin aloittelemaan mun kauan lämmiteltyä valokuvaajan uraa. Mä oon kauheesti yrittäny opetella käyttään tota mun kameraa, ja sunnuntaina sain testata mun taitoja. Äidin kuoronjohtajasta Hennasta tehtiin juttu lehteen ja mä sain upeen mahdollisuuden ottaa Hennasta kuvan siihen artikkeliin. Ja upeahan siitä tuli. Ja ehkä mä pääsin vähän lähemmäs mun mukavuusalueen ulkoreunaa ja ehkä rohkeutta koittaa jatkaa tätä mun harrastusta

Meidän musalinjaporukan joululevy Joulu tuo onnen julkastiin eilen maanantaina. Ehkä sekin liitty jotenkin tähän rajojen rikkomiseen, eihän se mun levy siis oo mutta silti oon siitä tosi ylpee ja mielestäni me porukkana rikottiin rajamme säveltämällä, sanottamalla ja sovittamalla seitsemän aivan huippua biisiä. Jos kiinostaa ostaa levy niin multa voi kysellä lisää!

Kuten yllä lukee, väsynyt mutta onnellinen. Paljon on ollut hommaa. Lisää luonnonvaloa kaipaan, mutta eiköhän nekin lumien myötä sitten joskus. Stay awesome Gotham.